Pyhä Henki ja kallionjyrkänne, osa 5
Hei kaikki,
Voitko kuvitella kysyväsi ystävältäsi: “Sillä aikaa kun olen poissa, ajeletko nurmikkoni, kastelet kukkani, ruokit koirani ja haet postini?” ja hän vastaisi: ”En tee kaikkea tuota, mutta haen postit sinulle!”.
Se olisi pettymys, eikö totta? Jeesuksella ja Pietarilla oli samankaltainen pettymyksen aiheuttava sananvaihto.
Kahdenlaista rakkautta
Joh. 21:15-19:ssa Jeesus kysyy Pietarilta kahdesti, rakastaako tämä Häntä, käyttäen kummallakin kerralla kreikankielistä sanaa ‘agape’. Agape on ehdotonta, elämän toisten puolesta alttiiksi panevaa rakkautta. Mutta Pietari vastaa kummallakin kerralla käyttäen kreikankielen ’phileo’ rakkaus-sanaa – lajiltaan alempaa rakkaus-sanaa, parhaiden ystävien rakkautta, hellää kiintymystä tarkoittavaa rakkautta.
En kaikkea tuota Herra, mutta haen postisi!
Jeesus viiltää jälleen sydämen ydinkysymykseen, koetellen, tutkien, osoittaen – ikään kuin viiltäen Pietarin sydämeen valmistaen helluntaita varten, joka on tulevaisuudessa kuukauden tai alle kuukauden päässä, ja uhriksi annettavaa elämää varten.”Rakastatko minua ehdottomasti Pietari?” Jeesus kysyy kaksi kertaa. Mutta kaksi kertaa Hän saa vastauksen: ”Rakastan sinua kuin parasta ystävää.”
Tämä EI nouse sille rakkauden tasolle, jota Jeesus hakee. Kuitenkin Hän antaa Pietarille käskyn jokaisen vastauksen jälkeen ’Pidä huoli lampaistani’. Kuinka mielenkiintoista onkaan, että vaikka Pietari ei näytä olevan sillä rakkauden tasolla, jota hänen elämälleen tarkoitettu kutsu vaatii, Jeesus esittää silti kutsun – emmekö me ole tarkalleen samanlaisia? KYLLÄ!
Jos voit tehdä sen, mihin Hän on sinut kutsunut, se todistaa sen, että keksit tuon kutsun. Sillä Hän kutsuu meitä tekemään sen, mikä on ihmiselle mahdotonta, niin että kunnia tulisi Jumalalle eikä meille.
Me olemme Pietari
Jeesus on sama tänään, eilen ja ikuisesti – Hän kysyy yhä meiltä rakkaudestamme Häntä kohtaan – kuten tämä kirjoitussarja on selostanut. Hän kysyy eri tavoin, johtaen ja kutsuen meitä tutkimaan sydäntämme, motiivejamme, mutta asia kiteytyy kysymykseen: Mikä on tärkeintä sinulle, Minä ja taivas, vai joukon kanssa kallionjyrkänteeltä meneminen?
Kerrotaan tarinaa kristittyjen kokoontumisesta kotiseurakunnassa Neuvostoliitossa, kun sotilaita ryntäsi ovesta kiväärit tähtäysasennossa: ”Jokainen joka ei ole kristitty, voi lähteä!” Useimmat lähtivät nopeasti, mutta jotkut jäivät suuren pelon vallassa sen suhteen, mitä seuraavaksi tapahtuisi. Kun sotilaat veivät kiväärit olalleen toisten poistuttua, johtaja sanoi: ”Lopultakin olemme löytäneet aitoja kristittyjä!” ja he liittyivät mukaan ylistykseen, Raamatun tutkiskeluun ja keskusteluun. Olisitko sinä pois lähteneiden kristittyjen ryhmässä vai niiden joukossa, jotka jäivät?
Pietari ja Jeesus olivat tunteneet toisensa noin kolme ja puoli vuotta ja Hänen kysymyksensä tulee ylösnousemuksen jälkeen, joten Jeesus kokee helpoksi kysyä Pietarilta, kaiken sen läpikäymämme jälkeen, kaiken sen näkemäsi ja kuulemasi ja tekemäsi jälkeen, rakastatko sinä minua ehdoitta tuolla ’asetat elämäsi Minun puolestani alttiiksi’ agape-rakkaudella?
Tiedämme Pietarin olevan rehellinen ja läpinäkyvä – mitä näet, sitä saat hänen kohdallaan – joten hän vastaa rehellisesti: ‘En rakasta sinua ehdoitta, rakastan sinua (phileo) kuin ystävää’.
Agape ja phileo
Agape on rakkautta, joka kuvaa Isän rakkautta Poikaansa Joh. 17:26:ssa ja Joh. 3:16:n Isä ‘Rakasti maailmaa niin paljon, että antoi ainokaisen Poikansa’. Se on ehdotonta rakkautta, riippuu täysin tuon rakkauden antajasta; sen tähden agapen vastaanottaja ei voi tehdä mitään muuttaakseen, muokatakseen tai vaikuttaakseen siihen rakkauteen, jolla häntä rakastetaan.
Phileo-rakkaus puolestaan merkitsee ‘hellää kiintymystä’ ja sitä käytetään ’hellästä kiintymyksestä’ apostoli Johanneksen ja Jeesuksen välillä ystävinä – muistat Johanneksen nojanneen Jeesusta vasten päivällisellä Joh. 13:23 – parhaiden ystävien rakkaudesta.
Kahdesti Jeesus kysyi Pietarilta, oliko hänellä tuo syvin rakkaus Häntä kohtaan ja kahdesti Pietari sanoi ei.
Jos hän ei ole valmis tulemaan ylös minun tasolleni, Minä tulen alas hänen tasolleen
Kolmannella kerralla Jeesus tulee alas kohtaamaan Pietarin siinä, missä tämä on: ”Phileo-rakastatko minua, rakastatko minua kuin ystävää?” Pietari tuskastui siihen, että häneltä kysyttiin kolmannen kerran, rakastaako hän Herraa, mutta vasta kuten aiemminkin – sanoin, että rakastan sinua kuin ystävää! – ajatellen, että hän sai vihdoin pointtinsa selväksi Herralle.
Sen tähden Jeesus välittömästi profetoi, kuinka Pietari tulee kuolemaan – antaen hienovaraisen, mutta voimallisen lausunnon siitä, että Pietari tulee lopulta agape-rakkauteen Häntä kohtaan ollessaan vanha; Hänet tullaan ristiinnaulitsemaan aivan kuten Herrakin ristiinnaulittiin.
Olen ihmeissäni Herran armosta. Juuri tuolloin, joskus 32 jKr. tienoilla, Pietari ei vielä rakasta Herraa agape-rakkaudella. Kuitenkin Jeesus kertoo hänelle, että ollessaan iäkkäämpi hän tulee rakastamaan – Pietari kuoli noin vuoden 66 jKr. vaiheilla, 34 vuoden päästä tulevaisuudessa – ja Herra tyytyi kertomaan hänelle, että 34 vuoden kuluttua tästä hetkestä tulet agape-rakastamaan Minua, vaikka sinulla ei nyt ole tuota rakkautta Minua kohtaan. Ihmeteltävää rakkautta!
Toinen näkökulma
Toinen näkökulma tähän sananvaihtoon on, että Pietari ajatteli Herran rakastamisen ystävänään olevan korkeampaa kuin agape. Rakastan sinua parhaana ystävänäni! Phileon pitäminen korkeammanasteisena kuin agape ei ole oikein, mutta se voi olla sitä, mitä hän yritti sanoa – rakastan sinua hellästi kuin parasta ystävääni!
Mutta se tarkoittaisi, että häneltä todella, todella jäi huomaamatta Jeesuksen pointti, mikä olisi yhtäpitävä hänen evankeliumeissa esille tulevan historiansa kanssa. Niinpä Jeesus kohtasi hänet siinä missä hän oli, kolmannella kerralle kysyen, rakastiko hän Häntä kuin ystävää.
Ja tuo on se, miten meidän laitamme on tänään – Herra menee joko suoraan sydämeemme kysyen, minkälainen rakkaus meillä on Häntä kohtaan, tai meiltä jää täysin huomaamatta se, mitä Hän yrittää tehdä meissä. Kuinka monta kertaa olemme pyytäneet Häntä käsittelemään jotakuta, joka on meitä loukannut, mutta Hän näyttää jättävän huomiotta tuon pyynnön ja sen sijaan keskittyy meidän sydämeemme pyytäen meitä antamaan anteeksi ja tekemään tuolle toiselle hyvää! Argh! Herra, läksytä tuota toista, äläkä pyydä minua käsittelemään omaa sydäntäni! lol
Oppilaskuntaelämää
Muuttaessani yliopistoon opiskelemaan ja jäseneksi miesopiskelijoiden oppilaskuntaan Indiana Universityssä 1976 kohtasin useita muita kristittyjä. Ajattelin, kuinka ihanaa olikaan, että kaikki nämä kaverit ovat vakavissaan Herran suhteen tällaisessa biletys-yliopistossa, aina juhlimaan valmiissa miesopiskelijoiden ja naisopiskelijoiden muodostamien oppilaskuntien maailmassa. Jotkut meistä olivat siellä opiskelemassa ja minun tapauksessani olin siellä myös siksi, että isäni oli kuulunut tuohon oppilaskuntaan, niinpä olin innostunut löytäessäni ihmisiä, joiden luulin olevan vakaita uskovia.
Maailmani järkkyi kun näin erään heistä kompastelevan pitkin käytävää juovuksissa ensimmäisten koko lukuvuoden ajan torstai-iltaisin naisopiskelijoiden oppilaskunnan kanssa järjestettävien olutjuhlien aikana. Sitten eräs toinen jäsen kuvasi seuraavana päivänä sitä, kuinka eräs naisopiskelijoista oli tullut hänen huoneeseen ja riisuutunut, ja poika kysyi meiltä: ”Mitä minun muka olisi pitänyt tehdä?” (Ei sitä, mitä hän päätyi tuona yönä tekemään, se on varmaa)
Oppilaskunnan asuntolan noin kahdeksasta kristitystä meitä oli vain kaksi, jotka johdonmukaisesti elimme vakaumuksen mukaisesti elämässämme. Kiusaus oli olemassa hypätä kallionjyrkänteeltä kristittyjen oppilaskunnan veljien kanssa, mutten koskaan hypännyt. Barb oli koulussa vuoden minua jäljessä, niinpä hän oli kotona saattamassa päätökseen viimeistä kouluvuotta highschoolissa ja uskon sen auttaneen siinä, että pysyin keskittyneenä.
Kirjoitimme kirjeitä edestakaisin (tämä tapahtui ennen sähköpostien ja tekstiviestien aikaa), ja kun meistä tuntui, että kaikki sopulit hyppäsivät jyrkänteeltä, me lohdutimme itseämme, oikein tai väärin, että olimme ainoita uskovia, jotka kieltäytyivät seuraamasta laumaa. Mutta kykenimme seisomaan pystyssä vahvoina, koska rakastimme Herraa ja taivaan mielipidettä enemmän kuin rakastimme maata ja ihmisen mielipidettä.
Yhteenveto
Tämän kirjoitussarjan kautta olemme nähneet yhteisen punaisen langan Herran koettelussa ja ihmissydänten tilan osoittamisessa, ja tuo punainen lanka koskee taivaan pitämissä korkeammassa arvossa kuin maata.
Hän on sama tänään kysyen meiltä ydinarvoistamme, siitä kuka Hän meille on. Mutta se, kuka Hän on jokaiselle meistä, on muuttunut vuosien varrella. Kukaan meistä ei aloittanut vaellustaan Herran kanssa ollen agape-rakastunut Häneen. Pelastuimme, koska etsimme Totuutta, tai olimme järkyttävässä tilanteessa, jonka vain Jumala saattoi muuttaa, tai jostain muusta syystä. Etenimme siitä, ettemme tunteneet Häntä siihen, että tuskin tunsimme Häntä ja sitten Hänen rakastamiseensa ystävän lailla ja monet ovat edenneet rakkauteen, josta Jeesus kysyi Pietarilta: Agape-rakkauteen.
Tämä on koko elämän mittainen prosessi, sillä joka kerran kun valitsemme tehdä oikein, asetamme elämämme vähän enemmän alttiiksi Hänen puolestaan, osoittaen, että arvostamme taivaan aarteita, osoittaen, että pidämme taivaan ajattelua korkeammassa arvossa kuin omaamme.
Älä hyppää kallionjyrkänteeltä pois muun porukan kanssa, lujita ydinvakaumuksesi ja arvosi ja salli niiden muodostaa raja, jota et koskaan tule ylittämään, vaikka kaikki ystäväsi hyppäisivät kallionjyrkänteeltä. Uusi sarja ensi viikolla: ’Kokonaiskuva’. Siunauksin,
John Fenn
www.cwowi.org