Totuus 'Sanasta kiinni pitämisen' takana, osa 4
Hei kaikki,
Kauan sitten Barbin ja minun ollessa teini-ikäisiä olimme innokkaita olemaan Herran käytössä palvelutyössä, mutta meidän oli määrä mennä yliopistoon, jossa vanhempani sekä Barbin veli ja sisar olivat opiskelleet. Tämä ei näyttänyt sopivan Herran meidän elämäämme antaman kutsun laajempaan yhteyteen. Mutta koska minulta puuttui suora Herran sana toimia toisin, toimin kuten oli oikein luonnollisessa ja suuntasin collegeen. Barb oli vuoden jäljessäni high schoolissa, joten hän päätti viimeisen luokkansa kun taas minä olin ensimmäisellä vuosikurssilla noin 2 ½ tunnin ajomatkan päässä, sitten Barb aloitti seuraavana vuonna yliopiston kun minä aloitin toista college-vuottani.
Asuin miesten opiskelijayhdistyksen asuntolassa ja Barbilla oli kämppäkaverinaan paras ystävänsä opiskelija-asuntolassa, mutta tapasimme toisemme joka viikko muutaman kerran ja rukoilimme, mitä meidän tulisi tehdä. Olimme vanhempiemme tähden yliopistossa, mutta meidän sydämemme sykki palvelutyöhön ja etsimme Herraa saadaksemme johdatusta, saadaksemme jonkin sanan tulevaisuudestamme. Eräänä iltana vuoden 1977 syyskuussa, kuukausi sen jälkeen, kun Barb oli saapunut kampukselle fuksivuottaan varten yliopistossa, tapasimme rukoillaksemme huoneessani opiskelijayhdistyksen talossa.
Barb oli polvistuneena lattialla palvonnassa ja minä olin istumassa palvonnassa ja yhtäkkiä saimme kumpikin sanoja Herralta. Barb oli yhtäkkiä Hengessä ja seisoi Herran edessä vuoren päällä Häntä katsoen. Herra pani kätensä Barbin olkapäälle ja lempeästi käänsi hänet ympäri katsomaan avaraa preeriaa, joka levisi niiden vuorten edessä, jolla hän ja Herra seisoivat. Preerian täytti kullanhohtoisten vehnätähkien pelto, ja kun Barb katsoi jokaista tähkää, hän näki jokaisen olevan ihmiskasvot, ja Herra kertoi hänelle, että meidät oli kutsuttu lopun aikojen elonkorjuuseen.
Samanaikaisesti, kun tämä oli meneillään, Herra oli puhumassa minulle tulevaisuudestamme. Hän sanoi, että lähettäisi meidät Boulderiin, Coloradoon ja että isäni tulisi lopettamaan koulutukseni rahoittamisen vuodenvaihteen lomakauden aikana. Hän sanoi, että minun tulisi viettää aikaa paastoten ja rukoillen, sillä Hän opettaisi minulle parantumisesta tuona aikana, kunnes aika olisi täysi, ja sitten Hän lähettäisi minut liikkeelle. Hän sanoi myös: "Voitte mennä naimisiin noin vuoden kuluttua tästä hetkestä." Tuon osan salasin Barbilta, mutta loput jaoimme toistemme kanssa.
Halusimme koko sydämestämme lopettaa yliopiston ja aloittaa 'palvelutyön', mitä se sitten voisi ollakaan keskellä 1970-luvun karismaattista uudistusta. Mutta emme aikoneet tehdä noin valtavaa päätöstä ilman ensin Herralta saatua sanaa.
Usko vastaan röyhkeys
Meitä koskee tänään kaksi kreikankielistä sanaa, jotka tarkoittavat 'sana'. Toinen on logos, ja se tarkoittaa koko Jumalan neuvoa (viisautta). Sitä käytetään Jeesuksesta Joh. 1:1: "Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan tykönä, ja Sana oli Jumala." Logos on 1. Mooseksen kirjasta Ilmestyskirjaan Jumalan viisaus ja Herran Sanan Persoona.
Toinen sana on rhema, joka tulee logoksesta ollakseen jokin erityinen sana jollekulle ihmiselle. Tuo rhema voi tulla eri muodoissa: näkynä, sanana, eläväksi tehtynä, todistuksena, jonakin, jonka havaitsee tai erottaa hengessään jne. Niitä kaikkia käytetään välittämään se totuus, että Jumala on kommunikoinut logoksesta jotakin erityistä ihmiselle. Rhema-sana on erityinen sana ihmiselle, Jumalalta sinulle, vaikka tuo sana olisi rauha tai todistus tai jopa raskas tunne hengessäsi ilmaisten 'älä tee tätä'.
Kyse on rhemasta Room. 10:17:ssä, kun Paavali kirjoitti: "Usko tulee siis kuulemisesta, mutta kuuleminen Kristuksen sanan (rhema) kautta." Usko ei tule lukemalla logosta, eikä valikoimalla jokin jae, josta pitää kiinni. Usko tulee, kun Jumala kommunikoi jotakin nimenomaista, rhema-sanan, Häneltä itseltään sinulle. Rheman puitteissa on rauha, huolenpito, usko, armo ja niin paljon enemmän – jos Hän kommunikoi sinulle, silloin kaikki mitä tarvitset sanan täyttämiseksi, tuon tehtävän toteuttamiseksi, on sinulle tarjolla vain pyytämällä.
Jeesus Joh. 15:7:ssä: "Jos te pysytte minussa ja minun sanani (rhema) pysyvät teissä, niin anokaa, mitä ikinä tahdotte, ja te saatte sen." Se, mitä opetuslapset kuulivat kreikan kielellä ilmaistuna, on tämä: "Jos te pysytte minussa ja ne erityiset sanat, jotka olen puhunut teille pysyvät teissä, niin anokaa, mitä ikinä tahdotte noiden sanojen mukaisesti ja te saatte sen/se tehdään teille. "
Tässä kohdassa emme ole ymmärtäneet asiaa
Monet lukevat tämän jakeen ymmärtämättä kreikankielistä tekstiä, mikä johtaa heidät päättelemään, että jos he vain pysyvät Herrassa riittävästi, että jos he vain oppivat riittävästi, että jos he vain vaeltavat puhtaudessa riittävästi, niin sitten he saavat kaiken mitä he pyytävät – mutta se EI ole sitä, mitä Jeesus sanoi. Hän sanoi, että jos pysyt siinä erityisessä sanassa Häneltä tai Isältä sinulle, niin sitten voit pyytää mitä tahansa (tuon erityisen sanan mukaista) ja saat sen.
Pohdi Nooaa, joka sai rhema-sanan, että maapallolle tulisi tulva ja että hänen täytyisi rakentaa arkki. Tuon sanan puitteissa, hänen siinä pysyessään, oli kaikki, mitä hän tarvitsi ja kaikki, mitä hän tarvitsi tuon sanan toteuttamiseksi, oli hänelle tarjolla vain pyytämällä – hän tarvitsi aikaa, tarvikkeita jne toteuttaakseen sanan – ja se oli hänen.
Sama on totta Aabrahamista, joka kutsuttiin olemaan kansojen isä, joten hänelle ja Saaralle annettiin kyky saattaa alulle ja synnyttää poikavauva. Mooses kutsuttiin vapauttamaan Israel, joten hänelle annettiin merkit ja ihmeet, jotka tarvittiin tuon tehtävän tekemiseen, Joosua, joka sai sanan Jerikon valtaamisesta, ja sitä rataa. Jokainen uskon sankari oli uskossa, koska he vastasivat Jumalan heille antaneeseen rhema-sanaan. He eivät vain poimineet jotakin jaetta tai päättäneet oma-aloitteisesti olla 'uskossa'. He vastasivat johonkin erityiseen sanaan.
Jos tutkit elämääsi, näet kaiken, johon sinulla oli suora sana Herralta, virranneen ja olleen hyvin rauhallisen. Tuolla tavoin rhema toimii, tuolta usko tuntuu – rauhalta ja levolta. Tuo on se, mitä Barb ja minä saimme tuona syyskuun iltana 1977, ja se kaikki on toteutunut ja on toteutumassa vielä nytkin.
Emme ole koskaan tehneet suuren luokan päätöstä elämässä ilman, että olemme aiemmin saaneet rheman Isältä tai Herralta. Sen yhden kerran, kun tein niin, se lähes maksoi vaimolleni hänen henkensä. Se oli ankara läksy opittavaksi, mutta se opittiin.
Palauta mieleen aiemmat sanat, ilmestykset, asiat, jotka olet tuntenut hengessäsi
Tämän kirjoitussarjan alussa mainitsin kaksi esimerkkiä ihmisistä, jotka 'pitivät kiinni' erityisistä heille kohdistetuista sanoista: Paavali ja Barnabas, jotka sanoivat Jesajassa olevan, alun perin messiasta koskevan sanan Herran nostaneen esille tuosta Jesajan messiasta koskevasta profetiasta ja kertoneen, että tuo jae oli myös heille, sekä Pietari, jolle kerrottiin 40 päivän aikana Jeesuksen ylösnousemuksesta, että kun hän olisi vanha, hänet ristiinnaulittaisiin uskonsa tähden.
Kumpikaan heistä ei saanut noita sanoja tarkalleen suuren tarpeen hetkellä – he olivat saaneet nuo sanat vuosia aiemmin. Useimmiten joudumme johonkin tilanteeseen ja sitten menemme Herran luo saadaksemme 'sanan'. Pietarin ja Paavalin yllä oleva tapa oli kuitenkin 'pitää kiinni' vuosia aikaisemmin saaduista sanoista, aiemmasta ilmestyksestä koskien heidän elämäänsä, ei jostakin, jonka Herra olisi antanut juuri keskellä noita rajuja hetkiä. Ylistys Herralle sellaisista, mutta nämä esimerkit olivat heistä, jotka nojautuivat aiemmin heidän elämässään annettuihin sanoihin, ilmestykseen, joka yhä oli heidän hengessään elävää, ilmestyksen josta 'pitää kiinni'.
Minulla on vuodesta 1978 lähtien ollut raamattu, jonka olen uudelleensidottanut kahdesti ja vielä nytkin sen selässä on ilmastointiteippiä, koska se on hajoamassa. Mutta noiden sivujen sisällä on korostettuja jakeita, huomautuksia ja joidenkin jakeiden vieressä päivämääriä, jotka kertovat hetkestä, jolloin jokin jae tehtiin minulle eläväksi, se tuli kohti, antoi jonkin ilmestyksen tai lupauksen. Kun pidän kiinni Sanasta omaksi parantumisekseni, en tee niin perustuen johonkin tämänhetkiseen ilmestykseen, vaan siihen ilmestykseen, joka sain tammikuusta maaliskuuhun 1978. Tuolloin Herra kertoi minulle ollessani yliopistossa, että isäni lopettaisi opintojeni rahoittamisen ja että minun tulee viettää aikaa paastoten ja rukoillen ja että Hän opettaisi minulle parantumisesta… hän teki niin, minä tein niin ja sitten Hän teki niin. Viritän menneen ilmestyksen muistamalla sen, käymällä läpi nuo samat raamatunkohdat, menemällä mielessäni takaisin siihen hetkeen ja uudestaan tuntemalla tuon innostuksen virtauksen hengessäni.
Pietari sanoi 1. Piet. 1:23:ssa, että olemme syntyneet uudesti katoamattomasta siemenestä, mikä tarkoittaa, ettei se koskaan pilaannu, koskaan vähene voimaltaan tai merkityksellisyydeltään. Tuo siemen on rhema-sana meille siitä, kuka Jeesus on, ja meidän vastauksemme oli usko Häneen ja elämämme antaminen Hänelle, ja jatkamme tuossa siemenessä vaeltamista yhä tänäänkin.
Tuo siemen, tuo sana, on katoamaton. Joten jos sait ilmestystä, kuten minä sain 1978 koskien parantumista, ja sitten tarvitset tuota Jumalan parantavaa voimaa 2017, palaa Paavalin ja Barnabaksen sekä Pietarin tavoin vuosia aiemmin annettuihin sanoihin ja toista niissä viettämäsi aika, muistuta mieleesi tuo ilmestyksen virtaus, viritä itsessäsi tuo sisälläsi oleva katoamaton siemen – se on yhä elävä Sana ja Jumala voi käyttää sitä sinun suhteesi tämänhetkisessä tilanteessasi.
Niin monet käyttävät aikaa etsien tämänhetkistä 'Sanaa' ja laiminlyövät kaikki vuosia aiemmin saatua ilmestystä koskevat muistiinpanot ja muistot. TIEDÄ, mitä Herra on puhunut sinulle menneinä vuosina. Pidä niistä kiinni, ne ovat katoamattomia ilmestyksiä, aivan yhtä täynnä voimaa nyt, kun ne olivat silloin. Sinun ei tarvitse valikoida jotakin jaetta, josta pitää kiinni, voit palata menneiltä vuosilta olevaan elävään ilmestykseen ja jos on tarvetta, käytä aikaa palvonnassa saadaksesi jotakin ajankohtaista… mutta oli niin tai näin, opi vaeltamaan Hänen kanssaan ja sen myötä elämään ilmestyksessä omaa elämääsi varten.
Uusi aihe ensi viikolla, siihen saakka, siunauksin,
John Fenn