‘Moraalisen vaurion’ parantaminen, osa 1
Hei kaikki,
tänään aloitan opetussarjan ‘moraalisesta vauriosta’ ja siitä, kuinka sen voi parantaa. Moraalinen vaurio tuottaa syviä haavoja ihmisen sielulle. Moraalinen vaurio on niin kuin syvä mustelma tunteissamme, ja niin kuin fyysinen mustelmakin, joka sijaitsee paikassa, jossa kukaan ei pysty sitä näkemään, se tuottaa syvää kipua, joka on aina kaiken taustalla, mitä teemme, estäen toimintakykyämme.
Moraalinen vaurio on...
Moraalinen vaurio on vaurio ihmisen vakiintuneisiin moraalisiin standardeihin. Moraaliset standardit auttavat määrittelemään meidät, tarjoten ymmärtämisen puitteet, jonka kautta me toimimme toisten kanssa elämässä ja yhteiskunnassa ja siinä, kuinka me ymmärrämme Jumalaa. Mitä kristittyyn tulee, meidän näkökulmamme Jumalasta on punottu yhteen moraalisten standardiemme kudoksen kanssa, niin että elämässä on järkeä. Kun kärsimme moraalisen vaurion, tunnemme, että Jumala on tuottanut meille pettymyksen ja että se oli jotenkin Jumalan syytä, mutta että silti Hän on myös jotenkin vastaus.
Joten vaurio moraaliseen viitekehykseemme ravistelee meitä syvintä olemustamme myöten, sitä kuka ja mitä me olemme. Emme tiedä enää, mitkä säännöt ovat, ja vaeltelemme tunteellisesti kuivassa erämaassa tuntien, niin kuin emme kuuluisi mihinkään ja että olemme erilaisia kuin kaikki muut, ja Jumalasta tulee etäinen ja epäilyksenalainen. Sen syvin rakenne, keitä me olemme, on rikkoutunut hyökkäyksestä moraalista viitekehystämme vastaan.
Sen ensimmäinen käyttö oli asevoimissa, missä nuorien miesten ja naisten edellytetään tekevän kauheita asioita toisille ihmisille, ja nuo teot tekevät väkivaltaa heidän moraalisille standardeilleen aiheuttaen syvän vaurion heidän sielulleen. Heidän maailmankuvansa on pirstoutunut. He tekivät asioita tai näkivät asioita, jotka eivät olleet videopelejä tai elokuvaa - he näkivät ja osallistuivat todelliseen kauhuun - tai heille aiheutettiin kauhua. PTSD (traumaperäinen stressihäiriö) tai minun omilla sanoillani ‘vakava stressi sielulle, joka ilmestyy traumaattisen tapahtuman jälkeen ja seurauksena, jonka joku todistaa tai johon joku on osallisena’ - se ei ole jotakin, joka tapahtuu vain sotilaille.
Moraalinen vaurio on sen kavaltamista, mikä on moraalisesti oikein. Sen tekee joku tai jokin, jolla on auktoriteettia tuo ihmisen tai tilanteen ylitse.
Jos lasta käytetään seksuaalisesti hyväksi, se murskaa hänen moraalisen maailmansa - se sukulainen, se ystävä, se naapuri, se tuntematon vieras - loukkasi ja häpäisi jokaista moraalista rakennetta, joka lapsella oli maailmassa, jonka hän aikaisemmin uskoi olevan turvallinen. He ovat kärsineet moraalisen vaurion, syvän haavan sieluunsa. Se pirstoo sen, ketä he ovat, jättäen heidät hämilleen, satutetuksi, loukkaantuneiksi, tuntemaan häpeää, jopa uskomaan virheellisesti, että he aiheuttivat tai ansaitsivat sen. Heille ei jää sieluunsa mitään viitekehystä, joka määrittelisi rakkauden tai kuinka toimia elämässä. Joten he löytävät asioita, jotka vievät heidät pois maailmasta, jota he eivät enää tunnista.
Seksiriippuvuutta, päihteiden väärinkäyttöä ja muita asioita ilmenee usein heidän yrittäessään rakentaa uudelleen jonkinlaisen moraalisen rakenteen. Masennus ja toivottomuus ovat valitettavasti usein niiden seurausta heidän saadessaan selville, etteivät mitkään noista asioista voi parantaa ja rakentaa uudelleen sitä, ketä he ovat ja miksi he ovat maaplaneetalla. Kokonaisuutena seurakunta tarjoaa hieman apua.
Seurakuntamme ovat täynnä ihmisiä, joilla on ‘moraalisia vaurioita’. Tämä johtuu osittain siitä, että meidän käsketään antaa anteeksi sille ihmiselle, joka satutti meitä, olemaan ottamatta huomioon meidän Jumalalta saatua käsitystämme oikeasta ja väärästä, tarvetta vastuuvelvollisuudesta, tarvetta saada anteeksipyyntö syylliseltä, ja meidät saadaan tuntemaan, niin kuin meidän pitäisi vain olla iloisia siitä kaikesta.
Mutta moraalista viitekehystämme loukattiin ja häväistiin, ja olemme vihaisia, satutettuja, hämillämme siitä, mitä seurakunta sanoo, ja haluamme oikeutta! Joten keskivertokristitty on ristiriidassa itsensä kanssa tuntien toisaalta, että hän tulee rakastaa Isä Jumalaa, mutta toisaalta ei luota Häneen, koska jos Hän on sellainen, millaisena useimmat seurakunnat Hänet esittävät, silloin Hän on kieroutunut ja sadistinen. (Onneksi Hän ei ole sellainen ollenkaan.)
Tilanteet, jotka aiheuttavat moraalisia vaurioita, voivat vaihdella, mutta niiden tulokset ovat periaatteessa samat. Esimerkiksi:
Pomo huutaa alaiselleen ja nöyryyttää häntä hyökäten ei vain tämän työn vaan myös hänen persoonansa ja hänen ihmisarvonsa ja arvokkuutensa kimppuun. Jos joku menee henkilökohtaisuuksiin, kun se on aiheetonta, siitä seuraa moraalinen vaurio - syvä ja jatkuva ruhje, laajemmalle sieluun levinnyt, kuin yksittäisen terävän nuhtelun viilto. Se ei parane nopeasti, koska pomo on pirstonut tuon työntekijän käsityksen oikeasta ja väärästä yhtiössä ja työsuhteissa. Kyseessä on moraalinen vaurio.
Tai kenties kyse on terveydenhoitajasta tai pelastustyöntekijästä, joka tietää, mikä on oikein tehdä, mutta säännöt ja asetukset tai sairaalan tai tohtorin tahto vaativat häntä toimimaan vastoin moraaliaan, mistä seuraa potilaan kuolema tai se, että hän saa laadultaan alhaisempaa hoitoa, kuin hänen olisi pitänyt saada. Mutta hän tottelee pomojaan, mistä seuraa moraalinen vaurio hänen sieluunsa. Hänen käsityksensä moraalisesta viitekehyksestä siitä, mitä tarkoittaa olla terveydenhoidossa ja miksi hän tuli alalle töihin, on pirstoutunut budjeteista tai epäloogisista säännöistä tai julmista pomoista johtuen... hän on kärsinyt moraalisen vaurion.
Moraalinen vaurio saa aikaan ihmisessä...
Mikä tahansa moraalinen vaurio voi aiheuttaa näitä asioita ihmisessä: pitkäaikaista emotionaalista kipua, vihaa, häpeää, syyllisyyttä, ja jopa itseinhoa ja/tai -vihaa, masennusta ja itsemurha-ajatuksia, mitkä kaikki jättävät ihmisen vaille vastauksia, tietämättä, kuinka tulla sielussaan parannetuksi kivusta, jonka tuo syvä moraalinen vaurio alun alkaen aiheutti.
On olemassa parantuminen, sillä yksi perustavan laatuisista profetioista Jeesuksesta Jes.42:3 sanoo Messiaasta, että ”Särjettyä ruokoa hän ei muserra, ja suitsevaista kynttilänsydäntä hän ei sammuta”, mikä viittaa Hänen hellään hoivaansa niitä kohtaan, jotka ovat vahingoittuneita tunteissaan, moraalissaan ja sielussaan. Jeesus kutsui heitä, jotka ovat raskaasti taakoitettuja ja painolastien väsyttämiä, tulemaan Hänen luokseen, niin Hän antaisi heille levon - mutta missä tämä nähdään varsinaisesti seurakunnissa? Kuinka helpotus taakoista eletään todeksi?
Riippuen käännöksestä noin 40-70% psalmeista käsittelee vihaa, epäoikeutta, sielun vaurioitumista ja suremista, kuvaten syvästi henkilökohtaisia prosesseja, joita vaaditaan moraalisen vaurion käsittelemiseksi.
Jeesus ei sammuta ihmisen hädin tuskin palavaa kynttilänsydäntä eikä muserra sielun särjettyä ruokoa, mutta miten Hän johdattaa jokaisen ihmisen henkilökohtaiseen sielun parantumiseen? Miten voi palauttaa moraalisen rakenteen, joka tuhottiin?
Ensi viikolla: portti moraalisen vaurion parantumisen prosessiin. Siihen saakka, siunauksia,
John Fenn/VS