Minut on pilattu osa 6
Hei kaikki,
"Rakastamme teitä amerikkalaisia, rakastamme todella. Mutta te kaikki olette yhtä valehtelijoiden joukkoa!"
Olin järkyttynyt kuullessani tämän erään kansainvälisen Raamattukoulun oppilaan vaimolta naisen aviomiehen seistessä hänen vieressään hermostuneena pyöritellen silmiään tavalla, joka sanoi 'Voi kulta kiltti, ole hiljaa, mennään nyt', mutta naisen ääni ei ollut tuomitseva, ennemminkin turhautunut. Hän oli asettanut minulle syötin, joten minä tartuin siihen: "Mitä tarkoitat?"
Nyt pehmeästi saadakseen viestinsä perille: "Me ihailemme amerikkalaista elämäntapaa, teidän vapauksianne, tiedäthän – lännen valloittamista, unelmien tavoittelua, sitä että voi olla sitä mitä haluaa olla – minun maassani emme kykene tekemän tuota. Mutta te olette kaikki valehtelijoita. Sanotte: 'Soitan sinulle ensi viikolla' tai 'Tavataan lounaan merkeissä' tai *Soittelen sinulle', mutta ette koskaan tee sanomanne mukaisesti!"
Etsimässä aitoa asiaa, mutta...
Nainen etsi todellisia ihmissuhteita seurakunnasta eikä hänellä ollut aavistustakaan siitä, että vain vähän ajan kuluttua tästä erään megaseurakunnan musiikinjohtaja istuisi toimistossani ja ilmaisisi saman halun eri sanoja käyttäen: "Täällä seurakunnassa ihmiset ympäröivät minua, mutta olen aivan yksin. Minulla ei ole yhtään aitoja ystäviä eikä kukaan todella tunne vaimoani ja minua. Mitä teen? Onko tuolla jossakin yhtään vilpitöntä ihmistä, jolla ei ole kätkettyjä aikeita käyttää minua hyväksi tai manipuloida minua? Onko seurakunnassa yhtään aitoja ystäviä?"
Kumpikin pariskunta, joista muuten voin kertoa tulleen hyviä ystäviämme, etsi jotakin sellaista, jota se rakenne, jolla seurakuntatoimintaa on viimeiset 1700 vuotta harjoitettu, ei ole suunniteltu tekemään: edistämään ihmissuhteita.
Miksi IS (Institutionaalinen seurakunta) on sellainen kuin se on
Jetro katsoi vävynsä Mooseksen ratkaisevan kiistoja ja vastaavan ihmisten kysymyksiin uupumispisteeseen saakka. Hän kertoi tälle suoraan, että tämän täytyi luoda infrastruktuuri Israelin liittohallitusta varten – uusimmalle planeetan valtiolle, joka oli syntynyt muutamaa päivää aiemmin, kun he olivat kulkeneet poikki tilapäisesti kuivuneen Punaisen Meren.
"Valitse päämiehiä 1000:lle, sadalle, 50:lle ja 10:lle ja anna heidän hoitaa pienet jutut, niin että sinun täytyy käsitellä vain ylempiä johtajia ja niitä ongelmia, jotka ovat liian suuria alemmille päämiehille." (2. Moos. 18:17-26)
Mooses toimi niin ja Israelin liittohallitus syntyi. Tuolla samalla aikavälillä temppelihallintoa varten perustettiin pappeus samalla periaatteella, jolloin oli ylipappi johtamassa alempiarvoisia pappeja aina yhä alempiarvoisiin pappeihin ja lopulta poikiin, joita koulutettiin papeiksi. (Samuel esimerkiksi)
Seurakunta omaksuu Mooseksen liittohallitusrakenteen
Hurautetaan eteenpäin aikaan noin 300 vuotta helluntain jälkeen – on vuosi 313 jKr.. Keisari Konstantinus laillistaa kristinuskon ja kutsuu uskovat ulos kodeissa tapahtuvista kokoontumisista entisiin pakanatemppeleihin ja niiden penkkiriveille sekä pystyttää Mooseksen järjestelmän uusia 'seurakunnan' auditoriotyylisiä kokoontumisia varten. Ruumis lakkasi olemasta seurakunta ja alkoi mennä seurakuntaan/kirkkoon. Pakko saneli sen, että yhdestä lahjasta tuli korotettu, pastori/pappi, ja ihmisten yläpuolelle asetettiin vähempiarvoisia 'päämiehiä'.
Näin viisi virkaa, diakonit (tarjoilijat), avustajat, Hengen lahjat, motivaatiolahjat kuten kehottaminen ja antaminen ja organisointi, irrotettiin Raamatun asiayhteydestä, mikä oli koti, ja saatettiin sopimaan auditorioon – ja näin on ollut asia 1700 vuoden ajan. Sen takia on olemassa niin paljon kirjoja tästä ja tuosta, koska Jumala suunnitteli kokoontumiset kodeissa tapahtuviksi, mutta ihminen siirsi ne ulos kodista ja asetti auditorioon. Ihminen on yrittänyt sovittaa tuota neliskulmaista tappia pyöreään reikään siitä lähtien.
Mikä muuttui helluntaina ja millainen seurakunta oli 300 vuoden ajan
2 Moos. 19:ssä Jumala tuli ikuisuudesta ja alas vuorelle puhumaan Moosekselle, sitten siirtyi juuri rakennettuun Liitonarkkuun olemaan kerubien välissä kommunikoidakseen Mooseksen kanssa siellä. Nelisen sataa vuotta myöhemmin Daavid tunsi Hänet 'Jumalana joka asuu kerubien välissä'. Hän siirtyi sitten Daavidin telttamajasta Salomonin temppeliin sellaisella kirkkaudella, että papit menettivät voimansa kun Hänen läsnäolonsa kirkas pilvi täytti temppelin. (2. Moos. 25:21-22, 33:1-11, 2. Sam. 6:2, 2. Aik. 5:7-14, 7:1-3)
Siitä hetkestä eteenpäin Jumala asui Jerusalemin temppelin Kaikkein pyhimmässä – se oli ainoa minkä Israel ja maailma tiesivät 1 000 vuoden ajan. Se tarkoittaa 1 000 vuotta sen tietämistä, että jos halusi tavata Jumalan, täytyi mennä Jerusalemin temppeliin eikä voinut kohdata Häntä suoraan, vaan sen täytyi tapahtua yhden Hänen pappinsa välityksellä, niiden harvojen ja valittujen, joiden palvelutehtävänä oli palvella Jumalaa. Muilla oli 'maalliset' työpaikat.
Tuo kaikki muuttui helluntaina, sillä tuo sama Jumala, joka tuli ikuisuudesta kohtaamaan Mooseksen vuorella, joka tuli pois vuorelta asumaan ilmestysmajan Kaikkein pyhimpään, joka yhä asui kerubien välissä 400 vuotta myöhemmin Daavidin aikoina, joka siirtyi kirkkaudella ja tulella Salomonin temppeliin, kun tuohon rakennukseen tuotiin Liitonarkki ja Hänen ilmeinen läsnäolonsa – Helluntaina Hän siirtyi ihmisolentoihin! Ihmisolennoista tuli eläviä Jumalan temppeleitä!
Paavalin ilmestys
Paavalilla 'sytytti', että me olemme nyt Jumalan temppeleitä ja hän kirjoitti jatkuvasti tuon tosiasian realiteeteista, mutta missään hän ei ole nasevampi kuin Kolossalaiskirjeen 1:25-27:ssä:
"...Jumala paljastaa tämän mysteerin kirkkauden rikkaudet pakanoiden joukossa, mikä on; Kristus teissä! - kirkkauden toivo."
Kristus meissä! Kun ihmisistä tuli eläviä Jumalan temppeleitä, se teki temppelirakennuksen epäolennaiseksi, tarpeettomaksi, muinaisaikaiseksi ilmentymäksi edeltäneestä ajasta. Jumala oli paljastanut mysteerin – Hän ei kyennyt siirtymään ihmisiin, jotka olivat syntisiä, joten Hänen täytyi luoda uudelleen heidän henkensä Oman Henkensä toimesta, sitten Hän saattoi siirtyä heihin sisälle ja he saattoivat olla käveleviä, puhuvia, kannettavia temppeleitä Hänelle ja viedä Hänet ja Hänen teidensä tuntemuksen pitkin ja poikin koko maan piiriä!
Seuraukset sille että Kristus on teissä
Tämä on suuren luokan seuraus siitä, että Kristus on teissä: Voitte lakata tekemästä asioista yrittääksenne tehdä vaikutusta tai liikuttaa Häntä; voitte nyt alkaa kulkemaan Hänen kanssaan.
Kristus teissä merkitsee, ettei tarvita mitään kaavoja. Hän elää teissä, joten ei tarvitse huutaa – Hänellä ei ole huono kuulo. Ei tarvitse rukoilla, jotta taivas olisi avoin, Kristus on teissä. Ei tarvitse laittaa erityisesti voideltua neliömäistä vaatekappaletta tyynyn alle seitsemänä perättäisenä yönä ja lähettää se sitten parhaan uhrilahjasi kannassa veljelle x, niin että hän voi rukoilla puolestasi.
Ei tarvitse pudottaa sataa taalaa puhujan x puhujakorokkeelle saadaksesi Jumalan vastaamaan rukoukseesi tai antamaan sinulle tarvitsemasi läpimurto. Ei tarvitse pelätä paholaista – ei vain Kristus ole sinussa, olet saanut sekä auktoriteetin käyttää Hänen nimeään että myös Hengen voiman – vain käske riivaajia pakenemaan, ja ne pakenevat.
Se tarkoittaa sitä, ettei ole erityisiä viikonpäiviä, jolloin palvoa Jumalaa, sillä Kristus on meissä 24/7, joten joka päivä on palvontapäivä. Se tarkoittaa sitä, että voin antaa vapaasti niille, jotka ovat puutteenalaisia, johtajille, auttaa muita sen mukaan, kuinka Kristus minussa ja sydämeni ovat suuntautuneet.
Se tarkoittaa sitä, ettei ole mitään sellaista asiaa kuin pyhä ja maallinen, koska Kristus minussa tekee kaikesta siitä, mitä teen ja mitä olen, pyhää. Työpaikastani kotiini ja tietokoneeseeni – vien Kristuksen kanssani töihin, vapaa-aikaan, 24 tuntia päivässä, niinpä kaikki on pyhää. Meillä kaikilla on pyhä työpaikka. Me kaikki olemme palvelutyössä, koska Kristus on meissä.
Kolikon kääntöpuoli
Se tarkoittaa myös sitä, että olen henkilökohtaisesti ja välittömästi tilivelvollinen Hänelle, joka asustaa minussa. Se tarkoittaa, että minulla on osa Hänen persoonallisuudestaan itsessäni, ja jokaisella muulla veljellä ja sisarella Herrassa on osa Hänen persoonallisuuttaan itsessään, sen tähden muiden elävien temppelien kanssa suhteessa olemisesta tulee prioriteetti nro 1 siinä, kuinka palvon. Olen niin innokasta näkemään sen, mitä Hän tekee toisissa, näkemään Hänet heissä, että minusta on ihanaa olla heidän kanssaan tosielämässä halki ylä- ja alamäkien, tappioiden ja voittojen.
Se tarkoittaa sitä, että olemme kaikki tasa-arvoiset, apostoli ja lapselle vesikupillisen antaja, sillä meidät kaikki on pelastanut sama veri – ainoa ero on meidän tehtävämme elämässä ja Kristuksen ruumiissa. Kristus minussa tarkoittaa sitä, että olen vapaa olemaan oma itseni, kun jatkuvasti kasvan Hänessä suhtautuen jokaiseen haasteeseen elämässä ja ihmissuhteissa kysyen: "Kuinka voin kasvaa enemmän Hänessä tämän kautta?"
Se tarkoittaa – minä voin uida avomeressä, en enää sidottuna johonkin akvaarioon, vaan koulutettavana yhdessä toisten samankaltaisten 'kalojen' kanssa, sillä Paavali sanoi, ettei ole juutalaista eikä kreikkalaista, orjaa eikä vapaata, me kaikki olemme yhtä Kristuksessa.
Vanhurskaus tulee uskon kautta Kristukseen, mutta se on koettelematonta – kuka tahansa voi sanoa olevansa kristitty. Jumala on suunnitellut niin, että vanhurskautemme todistus voi tulla ilmi ihmissuhteissa ja ne alkavat kotona aivan kuten se alkoi Aatamilla, Eevalla ja Herralla puutarhassa – missä kaksi tai useampi on yhdessä, Hän on heidän keskellään – miksi? Koska Hän elää heissä kummassakin!
Ja tuo nostaa esiin kysymyksen ensi viikolle uudessa kirjoitussarjassa … siihen saakka!
Siunauksin,
John Fenn