Mielen sairaus ja lopunajat, osa 1/4. Viekoittelu.
Hei kaikki,
Olen pitkään ollut utelias sen suhteen, missä aivojen kemialliset ja sähköiset järjestelmät päättyvät ja demonisuuden alue alkaa. Tämä opetussarja käsittelee tuota kohtaa, missä inhimilliset ajatukset ja tunteet päättyvät ja demonisuuden alue alkaa, sekä niitä ajatusprosesseja, jotka johtavat tunne-elämän ja mielen sairauteen.
Tunne-elämän ja mielen sairaudet on lueteltu yhtenä lopunaikojen merkkinä, vaikka kirjoittajat eivät käytä meidän nykyaikaisia termejämme – mutta he kuvaavat sitä täydellisesti.
Kaksisuuntainen mielialahäiriökö?
Pohdi kuningas Saulia, joka sen jälkeen, kun hän oli hylännyt Jumalan ohjeet yhden kerran liikaa ja jolle Jumala oli kertonut, että hänen sukulinjansa ei tulisi jatkamaan valtaistuimella, sai ennakoimattomia raivokohtauksia. Nykyään saattaisimme diagnosoida hänet sairaaksi ja määrätä lääkityksen tasoittamaan hänen mielialan vaihtelujaan, mutta Raamattu sanoo, että tilanteeseen oli sotkeutunut myös riivaaja.
Saul tulee kateelliseksi 1. Sam. 18: 8-12:ssa, kun kansa osoittaa kunnioitusta Daavidille Goljatin surmaamisesta. Saul on kateellinen ja vihainen. Daavidin palveltua Saulia tämän edessä lauluin, Saul heitti Daavidia kohti keihään yrittäen tappaa hänet. Miksi kutsuisimme yhdessä sekunnissa tyynestä raivon valtaan siirtymistä? Kaksisuuntaiseksi mielialahäiriöksi? Ajoittaiseksi räjähdyshäiriöksi? (Suhteeton raivostuminen tilanteessa kuten rattiraivo)
Miksi tässä tapauksessa riivaajahenki oli sekaantunut tilanteeseen, ja kuinka henki pääsi siihen mukaan? Saul avasi selvästi oven kateellisuutensa ja vihansa kautta, mutta missä kohdassa riivaaja sotkeentui asiaan?
Perustavaa laatua olevaa Raamatun tulkintaa:
Kuningas Jaakon käännös ja useimmat muut versiot sanovat jakeessa 10, että 'paha henki Herralta' tuli Saulin ylle, vaikka hepreankielinen teksti on kirjoitettu permissiivisessä (salliva) verbimuodossa kausatiivisen (aiheuttava) sijaan. Hepreankielinen teksti sanoo kirjaimellisesti: "Saul ollen ahdingossa seuraavana päivänä Herralta tulleesta hengestä..." Jotkut käännökset sanovat Saulin 'profetoineen', vaikka hepreankielinen teksti ei puhu jumalisesta profetoimisesta, mutta pidän englanninkielisestä Revised Versionin tekstistä, joka toteaa, että Saul 'raivosi' riivaajan vaikutuksen alla – hän tuli hulluksi puhuen järjettömyyksiä, se on yksi tapa ymmärtää tuo kohta.
Tämän ohella yksi perustavaa laatua oleva Raamatun tulkinnan sääntö on, että ymmärrämme VT:tä UT:n silmien kautta. Se tarkoittaa, että koska Jaak. 1:13 sanoo, että Jumala ei kiusaa pahalla, sillä Hän ei ole pahan kiusattavissa, me sivuutamme väärän käännöksen juurikin sellaisena – väärin käännettynä. On monia muita VT:n kohtia, jotka ovat yhtä mieltä Jaak. 1:13:n kanssa kuten Job 37:23 'Kaikkivaltias… ei…polje' ja koko Hesekiel 18.
Tämä esittää Saulin kateuden ja sen aiheuttaman tunne-elämän ahdingon ja vihan sellaisena, että se avasi oven hengelle, Jumala salli sen, koska Saul oli jättänyt Jumalan kanssa vaeltamisen.
Missä Saulin kateuden ja vihan tunteet kohtaavat demonisuuden alueen?
Jaak.1:2:ssa Jaakob kirjoittaa meille, että 'pitäkää pelkkänä ilona, kun joudutte (kompastutte) moninaisiin kiusauksiin (koettelemuksiin, koetuksiin ja kiusauksiin engl. käännöksessä'. (Tässä olevaa kreikan sanaa käytetään ilmaisemaan kaikkia noita kolmea).
Ilo on hengen/Hengen hedelmää, joten hän ei kehota olemaan onnellinen, hän kehottaa vaeltamaan Herran kanssa ja antamaan Hänen ilonsa virrata ulos hengestäsi samalla kun kestät koettelemuksia, koetuksia ja kiusauksia. Sitten hän rohkaisee meitä keskittymään Herraan ja olemaan olematta kahtaalle horjuvia etsiessämme Hänen viisauttaan.
Sitten jakeessa 13 hän haluaa tulla täydellisesti ymmärretyksi koskien sitä, mistä nuo koettelemukset, koetukset ja kiusaukset tulevat: "Älköön kukaan, kiusauksessa (koettelemuksessa, koetuksessa) ollessaan, sanoko: "Jumala minua kiusaa (koettelee, koettaa)"; sillä Jumala ei ole pahan kiusattavissa (koeteltavissa, koetettavissa), eikä hän ketään kiusaa (koettele, koeta)."
(Jos sinulla on tuo ymmärrys yhdistettynä siihen ymmärrykseen, että Jeesus on Isän fyysinen ilmentymä, sitten ymmärrät VT:n UT:n silmien kautta, ja tuossa kaikessa on sinulle järkeä.)
Juuri tässä ajatukset ja demonisuuden alue kohtaavat
"Vaan jokaista kiusaa hänen oma himonsa, joka häntä vetää ja houkuttelee; kun sitten himo on tullut raskaaksi, synnyttää se synnin, mutta kun synti on täytetty (kirjaimellisesti: täysikasvuinen, kypsyy), synnyttää (saa aikaan, saattaa valmiiksi, päätyy) se kuoleman."
SIINÄ kohdassa halu syntiä kohtaan – himo tarkoittaen mitä tahansa haluamista tehdä syntiä – ja houkuttelu yhdistyvät synnyttämään synnin ihmisen elämään.
Tämä on sitä, mitä demonisuuden vaikutus tekee
Halu tehdä syntiä on jokaisessa meissä. Viekoittelu on demonisuuden aluetta. Sana 'viekoitella' tässä on 'deleazo', sanasta 'delear' joka tarkoittaa 'asettaa syötti' (ansa). Ensimmäisen vuosisadan kielenkäytössä se tarkoitti
"houkutella tai viekoitella uhri moraaliseen ansaan, houkutellen heidät heidän itsekkäiden impulssiensa välityksellä."
Tilanne kuningas Saulin kohdalla oli, että hän oli pelkurimaisesti kieltäytynyt kohtaamasta Goljatia, mutta antanut paimenpojan kukistaa hänet. Hänen ihmisiltä kaipaamansa kunnia ja liehakointi menivät Daavidille. Hän oli vihainen, ehkä ensin itselleen ja sitten keskittyi Daavidiin.
Kieltäytymällä 'saattamasta sydäntään oikealle tolalle' hetki kun kateuden ja vihan tunteet ja ajatukset nousivat, hän antoi niille periksi, mikä avasi oven demoniselle vaikutukselle. Kun himo ja viekoittelu tulevat raskaiksi, Jaakob kirjoitti, se minkä ne synnyttävät, on synti.
Tuo synti syntyy, kielioppi viittaa, kypsymisajan jälkeen, kuten raskaus. Kun se on täysin kypsynyt, synti tulee tuottamaan kuoleman – kirjaimellisen kuoleman tai ihmissuhteen, avioliiton, työpaikan tai elämän kuoleman. Synnin lopputulema on kuolema missä tahansa sen monista muodoista.
Mutta ennen tuota synnytysprosessia, joka tuo sen julki, himo ja viekoittelu kehittyvät ihmisen mielessä ja mielikuvituksessa. Tuo on se kypsymisaika, voisimme sanoa, kun halu tehdä syntiä yhdistyy demoniseen viekoitteluun, minkä tuloksena on ajatusten ja tuntemusten pyörre.
Tämä on sitä, minkä Kain kohtasi 1. Moos. 4: 3-16:ssa.
Jakeet 3-4 kertovat meille Aabelin uhranneen veriuhrin saatuaan kuulla vanhemmiltaan, kuinka Herra Jumala teki ensimmäisen veriuhrin ja vaatetti hänen vanhempansa peittääkseen heidän epävanhurskautensa. Aabel oli vanhurskas ja hyväksyi Herran veriuhrin tavan syntien peittämiseen.
Kain ei tehnyt niin. Kain uhrasi omista ponnisteluistaan vihanneksia uhrina sen sijaan, että olisi alistunut lailliseen veriuhriin. Kun hänen vihansa oli yhä hänen sydämessään, Herra Jumala alkoi käsitellä häntä jakeissa 6-7: "Miksi olet vihastunut?" (Ei vastausta). Herra yritti saada Kainin käsittelemään vihan tunteensa ja ajatuksensa. Ensimmäinen askel on, miksi olet vihastunut (se on vailla syytä).
"Miksi hahmosi synkistyy?" (Ei vastausta) "Eikö niin: jos teet hyvin, voit kohottaa katseesi?" (Ei vastausta, ja vielä tässäkin kohdassa Herra tarjoaa hänelle mahdollisuutta tehdä oikein lupaamalla, että hänen oikea uhrinsa tullaan hyväksymään.) mutta jos et hyvin tee, niin väijyy synti ovella, ja sen halu on sinuun, mutta hallitse sinä sitä!" (Ei vastausta) Neljä kysymystä Herra asettaa Kainille yrittäen saada hänet käsittelemään tunteensa – mutta sen sijaan Kain jatkoi noiden ajatusten ajattelemista ja noiden tunteiden tuntemista.
Asiat eivät ole muuttuneet – prosessi on sama meille. Koko ajan Herra yritti pysäyttää Kainia hänen oikeudettoman vihastumisensa seurauksilta. Pysyttelemässä vihassa hänen ajatuksensa kehittyivät murhaksi. Synti hallitsi häntä sen sijaan, että hän olisi oppinut hallitsemaan ajatuksiaan, tunteitaan ja vihaansa.
Kuningas Saulin ja Kainin olisi pitänyt käsitellä tunteensa ja ajatuksensa eikä päästää niitä hallitsemattomiksi. Meidän maailmassa enemmän kuin minään muuna aikana näemme ihmisiä, joita ei ole opetettu prosessoimaan ja ajattelemaan asioita perusteellisesti. Terve järki ei ole enää tavanomainen.
Pop-kulttuuri on täynnä ihmisiä, jotka puhuvat mitä sylki suuhun tuo ja jos heistä tuntuu joltakin, niin sitten heille tuo tunne on totuus. Kun jokin kulttuuri hyväksyy sen, mikä sille esitetään, olipa sitten kyse himosta tai moraalikysymyksistä tai poliittisista lausumista, ilman että näitä asioita on ajateltu perusteellisesti, meille jää tunne-elämän ja mielen sairauksien epidemia.
Juuri tuo ajatusten prosessointi, joidenkin ottaminen vangiksi Kristuksen kuuliaisuuteen ja toisten huomiotta jättäminen, on sitä, mikä mahdollistaa sen, että teemme viisaita päätöksiä, loogisuus ajattelun kera, joita tukevat vahvat moraaliset näkemykset, johtavat menestyksekkääseen elämään.
Enemmän noista prosesseista ensi kerralla. Siihen saakka, siunauksin,
John Fenn/LL