Loukkaantumisen kulttuuri, osa 1
Hei kaikki,
Loukkaantumisen kulttuuri on vallannut suuren osan maailmaa muutamina viime vuosina. Useimmat eivät kuitenkaan tajua, että tämän liikkeen takana oleva henki tulee johtamaan johonkin paljon suurempaan ajan kulkiessa eteenpäin kuin vain siihen, että yksi poliitikko menee henkilökohtaisuuksiin hyökätessään toista vastaan vaalivuonna.
Pienessä mittakaavassa meillä Yhdysvalloissa on esimerkkejä mm. teini-ikäisestä, joka on erotettu määräajaksi koulusta siksi, että on sanonut aivastaneelle luokkakaverille ‘siunausta’ (englanninkielissä maissa terveydeksi - toivotuksen sijaan käytetty, suom. huom.). Eräässä koulussa Kaliforniassa viisi oppilasta lähetettiin kotiin 5.toukokuuta, päivänä jolloin Meksiko juhlii Pueblon taistelun muistopäivää, koska nämä kehtasivat pitää yllään t-paitoja, joissa oli Yhdysvaltain lippu.
Kansallisessa mittakaavassa loukkaantumisen kulttuuri on hyvin paljon fasismin kaltainen. Fasismi on hallitsemisjärjestelmä, jossa ihmisten ei sallita olla eri mieltä hallituksen kanssa – hallitus loukkaantuu sille, joka on sen kanssa eri mieltä. Tähän kuuluvat esimerkkeinä ISIS, joka tappaa kenet tahansa, joka ei usko kuten siihen kuuluvat uskovat, tai se, että Turkki syyttää kansalaisia, jotka ilmaisevat sosiaalisessa mediassa minkä tahansa mielipiteen, joka tulkitaan hallituksen vastaiseksi, tai laajalle levinnyt poliittinen korrektius, joka on pakotettu kansalaisille hallituksen poliittisena linjauksena. Lähtien ‘siunausta’ –toivotuksesta aina pidätyksiin saakka silloin, kun Facebookissa on julkaistu kirjoitus, jossa ilmaistaan henkilökohtainen mielipide, nämä ovat loukkaantumisen kulttuurin elementtejä.
Loukkaantuminen alkaa kuitenkin yksilöiden sydämessä ennen kuin siitä tulee koko yhteiskunnassa vaikuttava voima, ja jos se jää pysyvästi ihmisen sydämeen, siitä muodostuu oma pieni loukkaantumisen kulttuurinsa. Se johtaa siihen, että ihminen elää tunteidensa mukaan sen sijaan, että hän eläisi järjen, logiikan ja siveellisyyden mukaan, minkä tuloksena on suhteiden katkaiseminen sellaisten ihmisten kanssa, jotka eivät täytä hänen odotuksiaan.
Kuinka loukkaantuminen alkaa
Röyhkeys on menettelyä, jossa omat odotukset asetetaan jonkun toisen päälle, ja sitten loukkaannutaan (mielipahan tunteet) ja voidaan myös tuntea olevansa uhri, kun toiset eivät täytä noita odotuksia.
Loukkaantunut henkilö ei kykene arvioimaan tilannetta oikein
Hän näkee tilanteen yksinomaan omien odotustensa valossa ja siitä näkökulmasta, miltä heistä asia tuntuu ottamatta huomioon ketään muuta. Nämä ihmiset elävät omien tunteidensa muovaamien mielipiteiden mukaan sen sijaan, että eläisivät Jumalan Sanan muovaamien mielipiteiden ja emootioiden mukaisesti.
Kohta nro 1 – Hän näkee vain itsensä ja oman tilanteensa (narsisti)
Hänen tunteensa ovat kireällä ja hän muodostaa mielipiteitä ja tekee päätöksiä siitä, kuka on hänen elämässään tai kenet hän sulkee pois elämästään ainoastaan tunteistaan käsin. Ehkä hänellä on esimerkiksi ollut 20 vuotta ystävä, mutta eräänä päivänä tämä ystävä suututtaa hänet jossakin vähäpätöisessä asiassa – koska hän soitti ystävälleen epäsopivana ajankohtana ja ystävä oli näin todennut - ja hän vihastui ja päätti lopettaa tuon ihmissuhteen. Loukkaantumisen kulttuuri päättää emotionaalisesti heittää pois 20 vuoden investoinnin ystävyyssuhteeseen – täysin epäloogista! Ällöttävää ajattelua!
Tällä tavoin elävät ihmiset aloittavat alaspäin menevän kierteen elämässään.
Kohta nro 2 – Hän ei kykene kuvittelemaan millaista on olla tuo toinen henkilö
Emootioissa ja loukkaantumisen kulttuurissa eläminen merkitsee, että tällainen henkilö ei voi ymmärtää toisen ihmisen tilannetta, ja hän on unohtanut ensisijaisen tavoitteensa olevan olla kypsä Kristuksessa. Yllä olevassa esimerkissä vaikka henkilöt olivat olleet ystäviä 20 vuotta, loukkaantunut ei kyennyt ymmärtämään ystävänsä rehellisyyttä tämän sanoessa, että ei ollut hyvä hetki puhua.
Hän suhtautuu siihen kuin lausumaan ‘et halua minua’, joten hänen reaktionsa on suhteeton tapahtumaan nähden ja hän heittää ystävyyden pois. Hän ei voi kuvitella ystävänsä elämässä mitään suurempaa kuin hänen oma tarpeensa tuolla hetkellä. Ehkä ystävällä oli vauva hoitopöydällä kakkavaipan vaihtamista varten, ehkä ystävällä oli lääkärin vastaanotolla – sillä ei ole merkitystä! Hän on loukkaantunut, koska hän on kykenemätön ymmärtämään ystävänsä tilannetta oman tarpeensa hetkellä, hän on emotionaalisessa myllerryksessä, joten hän loukkaantui.
Totuus on se, että hän rakastaa Jeesusta vain siihen pisteeseen saakka, jossa Jeesus ei pyydä häntä tekemään vaikeita päätöksiä, jotka johtaisivat kasvuun ihmisenä ja Jeesuksen opetuslapsena. Hän ei ole todella opetuslapsi, hän on vain uskova, sillä määritelmän mukaan opetuslapsi on ‘oppija’. Hän on lakannut oppimasta, hän on leimannut lippunsa taivaaseen, nyt elämä on liian vaikeaa ja hän on liian kiireinen, jotta häntä jaksaisi kiinnostaa sellaiset asiat kuin jumalisessa luonteessa kasvaminen. Sellaiset asiat kuin omaan napaan tuijottamisen lopettaminen, anteeksipyynnöt, nöyrtyminen ja ylireagoimisen myöntäminen ovat vain liian vaikeita kaiken muun lisäksi. Huono homma, Jeesus, rakastan sinua, mutta elämä on kovaa ja minä halua piehtaroida loukkaantumisessani.
Hän näkee vain oman tarpeensa, oman elämänsä, oman kriisinsä. Hän saattaa sanoa kohteliaasti: ‘No miten sinulla menee’, mutta heti kun toinen vastaa, hän onnistuu siirtämään keskustelun takaisin itseensä. Sympatia on emootio, jota tunnetaan, kun toista sattuu, kun taas empatia on kyky kokea toisten tunteet.
Helposti loukkaantuva voi tuntea sympatiaa toista kohtaan, mutta häneltä puuttuu kyky kokea empatiaa, sillä se vastaa nöyryyttä, haavoittuvaisuutta ja sen tuntemista, mitä toiset tuntevat. Siten hän vetäytyy ja siirtää huomion takaisin itseensä.
Kohta nro 3 – Puhumalla ei ihmistä saa pois loukkaantuneisuuden tilasta
Loukkaantuminen on emootioiden valinta, joka on usein tehty automaattisena reaktiona vailla mitään suodatinta tai tasapainoisuuden noudattamista noiden emootioiden suhteen. Kypsät ihmiset ovat oppineet kuinka tasapainottaa emootiot saattaen ne ja ajatuksensa ristille alisteiseksi.
Valita olla loukkaantumatta on Kristuksen kaltaisuutta samalla kun valita loukkaantua on alemman itsen valinta. Puhumalla, neuvottelemalla, havainnollistamalla tai opettamalla ei ihmistä saa pois loukkaantuneisuuden tilasta. Hän on pahoittanut mielensä ja hän haluaa ollakin – joten heti kun turhaan osoitat totuuden, heti kun turhaan pyydät anteeksi, heti kun turhaan yrität saada häntä ymmärtämään, mistä tilanteesta tulet, sinun täytyy jatkaa eteenpäin. Rakenna siltaa häneen siinä määrin kuin hän sallii, mutta hänen syntinsä ja lapsellisuutensa ei voi pidättää sinua tekemästä sitä mikä on oikein Kristuksessa. Vastaat Kristukselle, et hänelle.
Tässä tunteet näytetään avoimesti kaikille ja toisia arvioidaan omien odotusten mukaisesti sen sijaan, että arvioitaisiin sen mukaisesti, mikä on oikein ja moraalista ja perusteltua. Ihmisten elämä on vaikeaa ja he ovat stressaantuneita ja he näyttävät taipumuksensa loukkaantua kuin piikkisika paljastaa piikkinsä yhteenotossa. Tässä on alue, jolla ihmiset tuntevat tarpeen olla aina oikeassa, osoittaa, missä toiset ovat väärässä, ja he elävät tuosta elämänsä ‘kotipesästä’ käsin.
Se on hirvittävä, surkea tila, josta käsin elää, mutta tämä sama ihminen sanoo rakastavansa Jumalaa - ja se on totta hänen hengen ihmisessään. Mutta puhumalla ei häntä saa pois loukkaantuneisuuden tilasta, sillä hän ei päästä Jumalaa emootioihinsa ja päätöksentekoprosessiinsa. Hän ei koskaan ajattele: "Minun täytyy tehdä mitä Jeesus sanoo riippumatta siitä, miltä minusta tuntuu " -
Siten hän on sisäisesti myllerryksessä ja häntä sattuu, koska hän tietää, että hänen täytyy korjata välinsä henkilön x kanssa, mutta hän on mieluummin hämmennyksen vallassa itseään puolustellen kuin nöyrtyy Herran ja tuon toisen edessä ja tekee sen, mikä on oikein. Joten hän sulloo asian syvälle sisälleen, ja olen nähnyt monen monituista tapausta, joissa sellainen synti johtaa fyysisiin sairauksin – ja hän pyytää nopeasti parantumista – mutta se ei tule, koska hänen fyysinen vaivansa alkoi hänen loukkaantumisestaan.
Kerran eräs nainen lähestyi rukoiltavien jonossa käyttäen kävelytukea ja näytti jäykät ja taipuneet sormensa ja pyysi parantumista niveltulehduksesta. Olin laskemaisillani käteni hänen päälleen ja Herra puhui minulle: ‘Käske hänen mennä ja antaa anteeksi sisarelleen, ja hän paranee’. Kolme kuukautta myöhemmin olin taas tuossa seurakunnassa ja nainen käveli luokseni ilman apua kertoen totelleensa Herraa ja menneensä sisarensa kotiin korjatakseen heidän välinsä ja tuona iltana kotiin palatessaan hän voi paremmin ja herätessään seuraavana aamuna hän oli täysin parantunut. Loukkaantuminen voi tehdä ihmiselle tuon ja enemmänkin.
Loukkaantumisen vallassa oleva ihminen teeskentelee anteeksiantoa sanoen ‘Hyväksyn anteeksipyyntösi’, mutta sitten hän kieltäytyy todella jatkamasta suhdetta siitä, missä se keskeytyi, mikä osoittaa hänen sanojensa onttouden, sillä kahden halukkaan ihmisen välillä anteeksiannon tuloksena on suhteen palauttaminen. Mutta tiedät hänen pysyvän loukkaantuneena, koska hän mieluummin luopuu suhteesta kuin tekee hänelle vaikean työn eli sanoisi ‘Olen pahoillani’.
Kohta nro 4 – Loukkaantuneisuudella ei ole merkitystä kenellekään muulle kuin loukkaantuneelle
Kukaan ei välitä siitä, että veli x tai sisar x tai seurakunta x tai firma x loukkaisi ja pahoitti hänen mielensä. Vaikka jokin ystävä välittäisikin, tämä yrittäisi saada häntä käsittelemään mielipahansa ja korjata asia. Joskus loukkaantumisella ei todellakaan ole väliä kuin loukkaantuneelle. Hänen täytyy lakata olemasta täynnä itseään ja tulla Jeesuksen luo.
Kadonnut taito keskustella, tuo kyky vaihtaa ajatuksia jopa kiihkeällä tavalla kuitenkaan muuttamatta sitä henkilökohtaiseksi hyökkäykseksi, on pitkälti kadonnut maailmanlaajuisesta kulttuurista loukkaantumisen takia. Mutta minulta on kirjoitustila loppunut tältä päivältä ja jatkan tästä ensi viikolla. Siihen saakka siunauksin,
John Fenn