Karismaattisia uskomuksia, joiden luulit olevan raamatullisia, mutta eivät ole; yksi ajaa pakoon tuhat, Osa 1/3
Hei kaikki,
Ollessani teini-ikäinen ja juuri oppimassa tuntemaan Isää ja Herraa, luin evankeliumeja ensimmäistä kertaa elämässäni. Minua hämmästytti Jeesuksen menestys Hänen käsitellessään ihmisiä. Parantumisia, ihmeitä, yksilöllisiä haasteita kuten rikas nuorukainen ja Lasaruksen sisaret – kaikki tuottivat erilaisia tuloksia, mutta nuo tulokset näyttivät aina olevan kaikkein suurinta, mitä Hän saattoi saada kussakin tilanteessa. Hän oli tehokas, vain toisten uskon tai epäuskon rajoittama.
Miksi Herra oli niin tehokas?
Kysyin Isältä: "Miksi Herra oli niin tehokas (evankeliumeissa)?" ja Hänen välitön vastauksensa oli: "Koska Hän on 100% Sana, ilman yhtään ihmisten perinnäissääntöjä, sen tähden Hän sai 100% tuloksia jokaisessa tilanteessa sen mukaan, mitä Hänelle sallittiin (Hän ei ole muuttunut)."
Matt. 15:6:ssa Jeesus kritisoi fariseuksia sanoen: "...olette tehneet Jumalan sanan tyhjäksi perinnäissääntönne tähden." Kreikan 'tyhjäksi tehneet' on yksi sana 'ekyrosate' sananjuuresta 'akyroo' ja 'kyros' tarkoittaen 'auktoriteetti'. Jeesus sanoo, että he tekevät Jumalan sanan tyhjäksi perinnäissääntöjensä auktoriteetilla. Toisin sanoen he asettivat perinnäissääntönsä auktoriteettiasemassa Jumalan Sanan yläpuolelle.
Edellyttää älyllistä rehellisyyttä
Se aste, missä määrin joku on asettanut ihmisten perinnäissäännöt Jumalan Sanan yläpuolelle sydämessään, näkyy siinä, kuinka nopeasti he poistavat tuon epäjumalan sydämestään kuullessaan Sanan totuuden. Sen tekeminen vaatii sydäntä, joka etsii aidosti totuutta. Se vaatii älyllistä rehellisyyttä, joka on syntynyt nöyryydestä ja opetettavuudesta (sävyisyydestä).
Jotkut, jollei useimmat, haluavat vain väitellä. Nämä ovat niitä kotiseurakunnassa, jotka riippumatta siitä, mihin keskustelu tai tutkiskelu on menossa, löytävät tavan ujuttaa keskusteluun suosikkioppinsa. Heistä tulee evankelistoja totuudelle sellaisena kuin he sen näkevät. Mutta aidosti Sanan täyteydessä vaeltaminen tarkoittaa halukkuutta oppia jättäen ihmistekoiset perinnäissäännöt sivuun.
Yksi liikkeellä vuosikymmeniä ollut linnake on tämä: Jos yksi voi ajaa tuhat pakoon, kaksi kymmenen tuhatta.
Sitä lausutaan niin yleisesti, että sitä pidetään evankeliumin totuutena. Jos julistaja haluaa kovaäänisen 'aamenen' seurakunnalta, hänen täytyy vain julistaa tuota korostaakseen sitä, että voitto on tulossa ja kaikki menevät pois tuntien olonsa hyväksi. Raamatun kohta sanoo näin 5. Moos. 32: 30 perusteella:
"Kuinka yksi ajaisi tuhatta takaa, kuinka kaksi ajaisi pakoon kymmenentuhatta, jollei heidän kallionsa olisi heitä myynyt ja Herra luovuttanut heitä!"
Jossain vaiheessa vuosia sitten joku irrotti tuon jakeen sen asiayhteydestä, sijoitti sen saarnaan sanoen, että se oli lupaus Jumalan kansalle ja siitä tuli perustavaa laatua oleva lause tuhansille uskoville, jotka kamppailevat voitosta elämän eri alueilla. He ovat pitäneet sitä lupauksena Jumalalta, että tulisivat nousemaan ja ajamaan takaa tuhat demonia ja yhdessä toisen kanssa sopimusrukouksessa he kaksi ajaisivat pakoon kymmenen tuhatta ja siten saisivat rukousvastauksen ja voiton.
Väärin. Ei se sitä sano. Ja uskomalla tuota ja rukoilemalla tuota ja pitäen siitä kiinni he eivät ole tajunneet pitävänsä kiinni ihmisten perinnäissäännöistä, millä itse asiassa on vastakkainen vaikutus heidän elämäänsä tehden Jumalan sanan tehottomaksi. Kaikki siksi, että he ovat asettaneet ihmisten perinnäissäännöt auktoriteetissa Jumalan Sanan yläpuolelle.
Mikä on asiayhteys?
5. Mooseksen kirja kertoo uudelleen Mooseksen lain autiomaassa Egyptistä pois tulleille ihmisille syntyneille lapsille. Heidän vanhempansa tulivat pois Egyptistä luvatun maan reunalle muutamassa kuukaudessa, mutta torjuivat Herran tahdon, kieltäytyivät menemästä maahan sisälle. Hänet torjuessaan Hän antoi heille sen mitä he olivat jatkuvasti sanoneet, sen että he mieluummin kuolisivat autiomaassa kuin valloittaisivat tuon maan. Niinpä he vaelsivat 40 vuotta, kunnes kaikki tuosta sukupolvesta kuolivat Joosuaa ja Kaalebia lukuun ottamatta.
5. Moos. kreikankielinen nimi deuteronomion tarkoittaa 'sanat' ja ovat Mooseksen viimeiset sanat autiomaassa syntyneille, se on suuren osan 2. ja 3. Mooseksen kirjasta uudelleen kertomista ja yhteenvedon tekemistä noille 'lapsille'. Luvussa 32 Mooses kertoo uudelleen heidän vanhempiensa epäonnistumiset ja varottaa heitä, etteivät he eläisi näiden epäuskon esimerkin mukaan. Hän selittää, miksi Jumalan kerrottua heille, että he vaeltaisivat autiomaassa 4. Moos 14:ssä, he yrittivät mennä Luvattuun maahan omin neuvoin ja heidät lyötiin perusteellisesti.
Koko 5. Moos. 32 on laulu, jonka Mooses lauloi, koska musiikki on helpompi muistaa, arvelen, niin että se voitiin laulaa toistuvasti muistuttaen heitä siitä, kuinka toimia ja kuinka ei. Tärkeisiin jakeisiin kuuluu jae 4: "Hän on kallio; täydelliset ovat hänen tekonsa, sillä kaikki hänen tiensä ovat oikeat. Uskollinen Jumala ja ilman vääryyttä, vanhurskas ja vakaa hän on. ", mikä oli suosittu 1970-luvun rukouskokousten laulu tuolloin.
Jakeen 15 mukaan Mooses laulaa varoituksia sanoen: "...hän (Israel) hylkäsi Jumalan, joka oli tehnyt hänet, ja halveksui pelastuksensa kalliota." ja jakeessa 18: " Kalliota, joka sinut synnytti, sinä et muistanut; sinä unhotit Jumalan, joka sinulle elämän antoi." Hän puhuu siitä, kuinka Israel palvoi kultaista vasikkaa ja muita epäjumalia matkan varrella.
Jakeiden 30-31 mukaan Herra puhui Israelin vihollisista, kysyen, kuinka voi olla niin, että yksittäinen vihollismies saattoi ajaa takaa tuhat (israelilaista) ja kuinka kaksi heistä saattoi saada 10.000 (israelilaista) pakenemaan, 'jollei heidän (Israelin) kallionsa olisi heitä myynyt ja Herra luovuttanut heitä (sallien heidän tulleen vihollisensa ottamaksi)! Sillä heidän kallionsa ei ole niin kuin meidän kalliomme..."
Jakeissa 36-37 Herra sanoo: "Sillä Herra hankkii oikeuden kansallensa ... hän näkee, että heidän (Israelin) voimansa on poissa ja että kaikki tyynni on lopussa. Silloin hän kysyy: 'Missä ovat nyt niiden jumalat, missä kallio, johon he turvasivat?" Sen jälkeen laulu päättyy lopullisen voiton lupauksella Israelille heidän parannuksen tekonsa jälkeen, ja että Herra kostaa heidän vihollisilleen.
Joten kun kristitty käyttää tuota kohtaa oikeuttaakseen hengellisen voimansa, hän itse asiassa käyttää kohtaa, jossa Jumalan viholliset ajavat tuhat tai 10.000 israelilaista pakoon, koska Hän luovutti heidät antaakseen heille sen mitä he halusivat – kuolla autiomaassa. Yäk.
Sanokoon heikko: minä olen sankari (sanokoon köyhä: minä olen rikas)
Samanlainen asiayhteydestä irrottaminen on kohta Jooel 3: 9-11:ssä, joka itse asiassa käsittelee Harmageddonin taistelua. Vuosia sitten oli suosittu laulu, jonka sanoihin suomennettuna kuuluvat yllä nähdyt: "Sanokoon heikko: minä olen sankari. Sanokoon köyhä: minä olen rikas, sen tähden mitä Herra on tehnyt..."
Mutta jae, josta se on irrotettu, käsittelee Herran vihollisia, jotka valmistautuvat taistelemaan Häntä vastaan viimeisessä taistelussa: "Julistakaa tämä pakanakansain (Jumalan viholliset) seassa, alkakaa pyhä sota, innostakaa sankareita (ammattisotilaat), lähestykööt, hyökätkööt kaikki soturit. Takokaa vantaanne miekoiksi ja vesurinne keihäiksi. Sanokoon heikko: "Minä olen sankari". Käykää avuksi, tulkaa, kaikki kansakunnat joka taholta. He kokoontuvat sinne (Jerusalemiin)..."
Ja kuitenkin kuinka moni teistä nyt laulaa tuota vanhaa laulua juuri nyt tätä lukiessanne, laulaen sitä Herralle tajuamatta koskaan, että Herra puhuu pakanakansalle, joka taistelee Häntä vastaan?
Toivon tämän antaneen ajattelemisen aihetta ja kehotuksen tutkia, minkä ajattelemme olevan perusteltua ja oikein Hänessä. Hyvin usein sanomme uskovamme Sanaa, kun itse asiassa suuri osa siitä mihin uskomme, on ihmistekoista, mikä tekee Jumalan Sanan tyhjäksi elämässämme noilla alueilla? Eikö tämä olekin kivaa? Enemmän ensi viikolla, siunauksin,
John Fenn/LL