Jeesuksen ABC #3, Jos et tunne olevasi yhtä lähellä Jumalaa…
Kääntäjän saatesanat:
Tässä viikkokirjeen alussa käsitellään englanninkielen ilmausta ’backsliding’, joka tarkoittaa taaksepäin liukumista, lipsumista tai luopumusta. Suomenkielisessä raamatussa sana on käännetty enemmän vastaamaan Johnin selityksen mukaista tarkoitusta esim. Hoos.4:16 Raamattu kansalle sekä vuoden 1938 käännöksessä ’niskoitella’ ja 1992 käännöksessä ’vikuroida’. Nämä englannin ja suomen kielen käännöserot Raamatussa on hyvä huomioida tekstiä lukiessa.
Hei kaikki,
Ilmausta ‘taaksepäin liukuminen’ tai luopuminen (engl. ’Backsliding’) on käytetty vuosia kuvaamaan kristittyä, joka ei käy enää kirkossa tai ei myöskään parhaillaan ‘seuraa Herraa’.
Mistä termi tulee?
Me näemme ilmauksen Hoosean kirjassa 4: 16: ”Sillä Israel on niskoitellut kuin niskuri lehmä.” (engl. ”Israel slides back as a backsliding heifer.”)
Mutta ilmaus niskoitella (engl.'backsliding') ei tarkoita mitä ajattelet. Kun sanomme ‘niskoitella’, kuvittelemme eläimen liukumassa taaksepäin mutaisella, liukkaalla, kaltevalla pinnalla poispäin isännästään, joten kuva niskoittelevasta kristitystä tuo mieleemme henkilön liukkaassa rinteessä liukumassa taaksepäin kohti ikuista eroa Jumalasta, tietämättä, mikä heitä odottaa.
Totuus on, että tässä taaksepäin liukumiseksi (engl.) käännetty heprean kielen sana ‘sarar’ tarkoittaa ‘itsepäinen, kapinallinen’. Kielikuva Hoosean kirjassa ei tarkoita eläintä liukumassa taaksepäin, vaan pikemminkin kaivamassa kavioitaan maahan isännän kiskoessa köydestä; mullikka tai aasi istuutumassa ja kieltäytyessä kokonaan liikkumasta. Joka siis liukuu taaksepäin, on se, joka on iskenyt jalkansa maahan ja kieltäytyy liikkumasta, vaikka isäntä nykii köydestä seuraamaan.
Oletko koskaan ollut niskuri?
Luulen, että tuolla määritelmällä olemme kaikki joskus olleet niskureita.
Kuten sanotaan: “Jos et tunne olevasi niin lähellä Jumalaa kuin aiemmin, arvaa kuka siirtyi?”
Kun sinulla on tahra vaatteessasi, ainut mitä näet, on tuo tahra.
Uusi Testamentti kertoo, että meidän vanhurskautemme on hengellisessä mielessä valkoinen pellavavaate. Tämä näkyy Ilmestyskirjan 19 luvussa, jakeessa 8: "ja hänen annettiin pukeutua puhtaaseen pellavavaatteeseen.” Se vaate on pyhien vanhurskaat teot."
Nämä pellavavaatteet ovat löydettävissä myös seuraavissa Ilmestyskirjan kohdissa 3:4,5 ja 18, 6:11 ja 7:9-14. Nämä ovat ne vaatteet efesolaiskirjeessä 5: 26-28, jossa puhutaan siitä, kuinka mies rakastaa vaimoaan kuten Herra seurakuntaa, ”että hän voisi asettaa eteensä kirkastetun seurakunnan, vailla tahraa, ryppyä tai muuta sellaista, pyhän ja nuhteettoman…”
Mieti kielikuvaa hienosta pellavavaatteesta, vailla edes ryppyä tai tahraa – se tarkoittaa, että on mahdollista omata sellainen vaate, jossa on ryppy tai tahra.
Tahra ei pilaa vaatetta, mutta kun saat tahran puhtaaseen asuusi, kaikki mitä näet, on tuo tahra.
Joten Herra voi tällä puolen taivasta käsitellä meitä niissä asioissa, joita emme halua käsitellä, ja me olemme kuin tuo itsepäinen muuli istuutuessaan, kaivaessaan kaviot maahan, suostumatta menemään eteenpäin tuossa asiassa. Muu osa asusta on kunnossa – rakastamme Herraa, olemme yhtä hymyä, näemme Hänen siunaavan meitä tällä ja tuolla alueella.
Jos hän vain jättäisi meidät rauhaan tuon yhden tahran suhteen. Tuolla yhdellä alueella emme tahdo tehdä sitä mikä on oikein. Jos me nyt kuolisimme tuossa tilassa, tuo yksi itsepäisyyden tahra poltettaisiin kuin puu, heinä ja oljet, joista Paavali puhuu 1 Kor. 3:1-15 – me tulemme pelastetuiksi, kuitenkin joutuen käymään tulen läpi lian pois polttamiseksi, jotta vaate voisi olla puhdas ja raikas.
Oletko huomannut, että Hän käsittelee meitä hyvin yksinkertaisissa asioissa?
Muistan erään kerran, kun Barb pyysi minua tekemään kotona jotain, mitä en halunnut tehdä. En nyt muista mitä se oli, mutta muistan nuhtelun, jonka sain Herralta koskien tätä pyyntöä. Se saattoi olla jotain, mikä mielestäni oli tarpeetonta tai Barb olisi voinut tehdä sen itsekin, mutta ei halunnut. Valitin hänestä Herralle. Niskuroin, kaivaen kantojani maahan.
Yllättäen Herra sanoi minulle: “Jos minä pyytäisin sinua tekemään sen, tekisitkö? Myönsin epäröiden, ’Kyllä, koska tiedän, etten koskaan voisi voittaa kiistaa Herran kanssa. Hän vastasi: ”Hyvä on sitten. Pyydän sinua tekemään sen, sillä olen hänessä. Mene ja tee mitä hän pyytää, sillä minä pyydän sitä myös.” (Tottelin)
Näyttäisi siltä, että mikä tahansa se pieni tahra pellavassa onkaan, se on aina jotain yksinkertaista, perustavanlaatuista, toisin sanoen Jeesuksen alkeita. Ja on niin helppoa niskuroida siinä – kaivaa kantoja maahan, istua pyllylleen, kieltäytyä liikkumasta.
Pienet asiat kuten suhteen saattaminen kuntoon jonkun kanssa, ystävälle soittaminen tarkistaaksesi, että kaikki on kunnossa, anteeksiantaminen henkilölle, joka on satuttanut sinua, yksinkertaista peruskristillisyyttä.
Onko mikään ihme, että ihmiset juoksevat kivojen asioiden perässä? Perusjuttujen tekeminen ei ole hauskaa. Siihen liittyy aina lihan ristiinnaulitseminen. Kiusauksena on niskoittelu ja paikalleen jumittuminen.
Olen oppinut, että jos keskityn tekemään uskon yksinkertaisia perusasioita, loppu asettuu paikalleen. Minulla ei ole halua mennä pitkälle toisarvoisiin asioihin, jotka eivät anna uskonelämälle mitään vaan palvelevat vain ajanvietteenä ja hämmentävät mieltä. Jumalisuus tyytyväisyydessä, kuten Paavali sanoo, on suuri voitto. Sellainen rauha on ihan vain pieniä asioita tehdessä ja Hänen kanssaan kulkemisessa. Uusi aihe ensi viikolla, siihen saakka, siunauksin,
John Fenn / SH
cwowi.org ja meilaa minulle: [email protected]