Kristus ennen Mariassa sikiämistä, osa 3
Hei kaikki,
Yhtäkkiä oli Hengessä seisoen taivaassa katselemassa jotakin sellaista, josta minulla ei ollut aavistustakaan. Seisoin hyvin suuren enkelijoukon keskellä, eikä kukaan huomannut minua, sillä heidän huomionsa oli keskittynyt kauas oikealle puolellemme, missä saatoin nähdä Isän valtaistuimen. Huomasin, että enkelien välissä kulki yhden henkilön kulkua varten riittävän laaja käytävä enkelien ollessa pakkautuneina sen kummallekin puolelle ja katsellessa niin suuren innon vallassa, ja lähinnä käytävää olevat olivat polvistuneina joko kummankin tai ainakin toisen polvensa varaan.
Olin ollut olohuoneessani Herran kanssa ja läsnä oli ollut myös enkelini, Hengessä, mutta Herra lopetti minun opettamiseni ja kertoi lähtiessään, että saatoin kysyä enkeliltäni kysymyksen. Joten yhtäkkiä oli vain enkeli sekä minä, ja sydämelläni oli asia: "Mitä ajattelet siitä, että tulevina maailmanaikoina minä johdan sinua?"
Hän vastasi lähestulkoon kauhistunut ilme kasvoillaan: "Voi! Se on oikeudenmukaista! Se on oikein!" Ja kun kysyin miksi, hän vastasi: "Muista, me tunnemme Hänet Luojana, mutta te tunnette Hänet Vapahtajana!" Juuri silloin, ilman varoitusta, olin taivaassa… jotenkin tiesin, että olin ajassa kauan sitten, mutta kaikki oli hiljaista ja ilmapiiri oli hyvin juhlallinen ja pyhä, joten en tohtinut puhua.
Yhtäkkiä Isän puhtaasta valosta astui ulos Poika kävellen taakseen katsomatta pitkin tuota enkelien välissä olevaa käytävää, jokaisen enkelin painaessa päänsä ja usein hartiansa kunnioittavasti Hänen kulkiessaan ohi ja jatkaessaan vaitonaisena eteenpäin pois näköpiiristäni vasemmalle puolelleni. Se oli se hetki, jossa Hän tyhjensi Itsensä jotta sikiäisi Mariassa.
Mielessäni on säilynyt vielä nytkin se juhlallinen ilmapiiri taivaassa Hänen lähtiessään, ja kuinka tajusin, etteivät enkelit täysin ymmärtäneet sitä, mitä heidän silmiensä edessä tapahtui – heillä ei ollut mitään mihin sitä verrata. Yhtäkkiä olin takaisin olohuoneessani enkelini sanojen yhä kaikuessa mielessäni: "Muista, me tunnemme Hänet Luojana, mutta te tunnette Hänet Vapahtajana!"
Ensimmäistä kertaa sitten alun...
Jaakob 1:13 sanoo, ettei Isä Jumala kiusaa/pane koetukselle/koettele ketään pahalla, koska Häntä ei voi kiusata/panna koetukselle/koetella pahalla. Syy on hyvin yksinkertainen – Isällä Jumalalla ei ole fyysistä kehoa, jota kiusata. Hän ei ole koskaan tiennyt, mitä on olla väsynyt, nälkäinen, omata kipeät lihakset, olla aikataulupaineessa – Isä ei voi samastua!
Mutta Jeesus – Kristus tuli ihmiseksi Jeesus, ja ensimmäistä kertaa Luoja saattoi kokemuksellisesti samastua luotuunsa. Kuten Fil. 2: 8 – 11 sanoo: Hänet 'havaittiin olennaltaan sellaiseksi kuin ihminen'.
Ensimmäisen kerran koskaan Kristus, joka oli ilmestynyt Herran Sanana miehille ja naisille halki vuosisatojen pistäytyen maailmassamme milloin halusi, mutta jolla ei koskaan ollut pysyvää kehoa, on nyt rajoitettu yhteen paikkaan kerrallaan kaikkine siihen liittyvine rajoituksineen.
Kohdussa Hän oli yhä Jumalan Poika, sillä Lk. 1: 41 kertoo meille, että kun Elisabet oli kuudennella kuulla ja juuri raskaaksi tullut Maria kävi hänen luonaan, tuleva Johannes Kastaja hypähti Elisabetin kohdussa Mariassa olevan Herran ja Marian äänen ollessa läsnä. Vauvana Hän oli yhä Jumalan Poika, sillä Luukkaan toinen luku viihdyttää meitä kertomuksilla enkeleistä, paimenista, vanhasta miehestä ja naisesta palvomassa.
Tullessaan 12-vuotiaaksi Hän kysyi vanhemmiltaan: "Ettekö te tienneet, että olisin Isäni asioilla?" Lk 2: 49 (suomennos tässä)
Meidän täytyy ymmärtää tämä: sinun ja minun täytyy uudistaa mielemme Jumalan asioille. Nuoren Jeesuksen täytyi pelkästään täyttää (inhimillinen) mielensä.
Ensimmäisen kerran Hän oli henkilökohtaisesti rajoitettu yhteen paikkaan kerrallaan, tuntemaan, mitä on olla väsynyt, nälkäinen, hillitä virtsaamistarvettaan, elää ihmisten joukossa sen sijaan, että yliluonnollisesti syöksähtelisi sisään ja ulos heidän elämästään.
Hepr. 5:7 sanoo puhuessaan Hänen tuskastaan ennen ristiä: "…Hänen rukouksensa kuultiin Hänen jumalanpelkonsa tähden" ja jae kahdeksan kertoo meille: "… Hän... oppi siitä, mitä hän kärsi, kuuliaisuuden". Hänen täytyi oppia kuuliaisuus sillä ennen Hän oli kaiken Kuningas! Tämä oli täysin uutta Hänelle.
Kuinka nöyräksi vievä kokemus
Voimme vain kuvitella elämää 2 000 vuotta sitten – lähimmäksi sitä useimmat meistä pääsevät nykyään ehkä leirielämällä. Ulkona wc:ssä tai ulkokäymälässä käynti, avotulella kokkaus, kivellä viljan jauhaminen käsin, eläimen tappaminen, nylkeminen sekä elimien ja teurasjätteiden erotteleminen lihasta. Mutta tuo oli Jeesuksen elämää – siirtyminen Jumalan Poikana Isän käytössä olemisesta maailmankaikkeuden luomiseksi TUOHON!
Kuten sanoin, Hänen täytyi ensin olla nöyrä taivaassa, olla sydämeltä nöyrä ja sävyisä ollakseen halukas tulemaan maan päälle alun alkaenkin.
Ja sitten, kuten Fil. 2: 8 sanoo: "...oli kuuliainen kuolemaan asti, hamaan ristin kuolemaan asti..." Jopa sellaiseen kuolemaan, joka oli kaikkein kiduttavin kuolema, jonka Rooman valtakunta saattoi keksiä – ei vain kuolemaan, vaan kidutuskuolemaan eikä Itsensä tähden, vaan ihmiskunnan tähden. Vau.
Takaisin Betlehemiin – enkelien viesti
"Kunnia Jumalalle korkeuksissa; ja maassa rauha, hyvä tahto ihmisiä kohtaan", on viesti enkeleiltä.
Tämän ovat vesittäneet ja väärin ymmärtäneet mainostoimistot ja pastorit, lasten jouluohjelmat sekä äidit ja isit kaikkialla.
Alamme ymmärtää tarkoituksen, kun katsomme, ketkä antoivat tuon lausunnon. "Ja yhtäkkiä oli enkelin kanssa suuri joukko taivaallista sotaväkeä, ja he ylistivät Jumalaa ja sanoivat Kunnia Jumalalle korkeuksissa, ja maan päällä rauha, hyvä tahto ihmisiä kohtaan."
Taivaallinen sotajoukko tarkoittaa 'taivaallista armeijaa'
Meillä on tämä kuva harmittomista, ehkäpä kerubimaisista 'postikorteissa' esiintyvistä enkeliapulaisista, jotka kerääntyvät Betlehemin ympärille ja tukevat viestinviejäenkeliä, jolla on tehtävänä kertoa paimenille, että Paimen-kuningas on syntynyt. "Sotajoukko" tarkoittaa armeijaa – se tarkoittaa, että tämä ilmoitus tulee Isän taivaassa olevalta armeijalta, jolla on viesti ihmiskunnalle. Rauha maan päällä ja hyvä tahto ihmisiä kohtaan.
Aseta itsesi heidän asemaansa. Tuo tilanne meidän aikaamme ja olette leiriytyneinä niitylle. Istuskelette nuotion ympärillä puhumassa päivästä, kun yhtäkkiä armeijan viestinviejä tulee luoksenne ja hän on niin kirkkaan, ilmeisesti valonheittimen valon valaisema, että koko niitty ja alue on valaistu. Hän käskee teitä olemaan pelkäämättä, koska hänellä on hyviä uutisia, mutta sen sijaan te olette tietysti hyvin, hyvin peloissanne.
Ennen kuin sisäistätte hänen sanojensa syvyyden, silmänne sopeutuvat ja näette teitä vastapäätä seisomassa lukemattoman suuren armeijan. Nämä sotilaat ovat hyvin varustettuja ja tiedätte, että vain yksikin voisi tuhota teidät kaikki. Olette heidän armoillaan.
Sitten he sanovat: 'Jumala sanoo ja me olemme Hänen armeijansa; rauha maan päällä, hyvä tahto ihmisiä kohtaan'. Mikä helpotus! Heillä ei ole mitään muuta kuin hyvä tahto teitä kohtaan, meitä kohtaan! Kykenevänä tuhoamaan meidät Isä Jumala lähettää sen sijaan armeijansa mukanaan rauhansopimus! Todistus, etumaksu sopimuksessa on vauvan muodossa, vauvan, joka makaa eläinten syöttökaukalossa kiedottuna alusvaatteisiin käytettävään materiaaliin…
Paavali kirjoitti myöhemmin: "Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut heille heidän rikkomuksiaan, ja hän uskoi meille sovituksen sanan." 2. Kor. 5:19
Herra Jeesus on niin nöyrä, niin helposti lähestyttävä, mutta Hän on sellainen, koska, kuten Hän sanoi: "Jos olette nähneet minut, olette nähneet Isän". Hän on aivan kuin Isänsä. Ja tuo on meidän koko elämän kestävä matkamme jota kutsutaan opetuslapseudeksi, tulla Hänen rakkaan Poikansa kuvan kaltaiseksi. Se on prosessi, oppikaa nauttimaan tuosta prosessista ja kulkekaa Isän kanssa, ottakaa Hänet elämäänne kehumalla ja kiittämällä pienistä asioista – somasta pilvestä, hyvin ajoitetusta 'yhteensattumasta', päivän aikana saadusta suosionosoituksesta – ottakaa Isä ja Herra mukaan jutustelutyyliin ja olkaa ällistyneitä Kaikkivaltiaan Jumalan nöyryydestä.
Ihmeellinen Armo! Uusi aihe ensi viikolla, siunauks,
John Fenn